LÄHIMMÄINEN, PUURAKENTEINEN TILATEOS, 2002

Lähimmäinen on lautarakenteinen peilikuvamaisesti kahdesta suunnasta aukeava tilateos, jonka sisimmässä on toisen ihmisen kohtaamisen mahdollisuus. Kaksi tervantuoksuista ahdasta käytävää johtaa samettipäällysteisten korokkeiden luokse. Korokkeet kutsuvat joko polvistumaan tai istumaan niiden päälle. Seinässä korokkeen vieressä on pieni reikä (n.30 cm leveä ja 20 cm korkea). Jos reiästä katsoo näkee vain lautavuoratun pienen tilan. Jos istuimella sen sijaan istuu ja ojentaa kätensä reijästä sisään on mahdollista koskea toisen ihmisen kättä. Teoksessa olen luonnollisesti pohtinut lähimmäisyyttä ja sitä miten me joskus yllättäen tulemme tietoiseksi siitä, että olemme jonkun lähimmäinen. Ei pelkästään parisuhde tai vanhemmuus meitä peilaa, vaan myös lähimmäisyys kertoo meille itsestämme.

Olen myös problematisoinut sitä että luterilaisen kirkon rippitraditio on niin epäselvä ja ohut. Mielestäni juuri tilalliset ratkaisut erottavat ripin sielunhoidosta ja tässä työssä yritän tilan kautta lähestyä niitä kumpaakin jotta niiden eroa voitaisiin tarkastella.