LEPÄÄ TÄSSÄ, PUURAKENTEINEN LEPOTILA JA LEVON VALVOMINEN, 2000

Lepää tässä on puurakenteinen, eristetty pieni talo, johon on kulku pienen katoksen alta. Katoksen alla istuu levonvalvoja silloin kun teos on auki. Ohikulkija voi pistäytyä lepäämässä ja sulkea oven perässään niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Käyttöön ei liity rajoituksia. Levonvalvojan kanssa voi jutella mutta talon käyttö ei edellytä kommunikaatiota hänen kanssaan. Käyttö on täysin yksityinen tapahtuma eikä sitä dokumentoida mitenkään.

Lepotalon takana on ajatus julkisesta tilasta, joka on samalla intiimi ja yksityinen. Olin todennut, että jos haluaa rauhoittua keskellä kaupunkia voi valita julkisen WC:n tai kirkon välillä. Tosin nykyään WC:t maksaa ja kirkot on suljettu.

Lepotalon sisällä on vaatekoukut, verho ja sen takana kapea vuode kattoikkunan alla. Kun käy pitkäkseen näkee sivuillaan raakalaudoitetut seinät ja suoraan yläpuolellaan puiden oksia ja taivaan. Seinät ovat paksut ja eristetyt, joten kaupungin äänet kuuluvat hiukan vaimennettuna. Lepotalon arkkitehtuurissa tavoittelin mahdollisimman pientä pinta-alaa, mutta halusin sen korkeudessa viitata mahdolliseen hengelliseen kokemukseen. Lopputuloksena oli korotetun ruumisarkun muoto. Lepää tässä.

Tietysti ajattelin myös kiirettä ja sitä, että kiireen keskellä koittaa kuolema, jota emme aina muista kiirehtiessämme. Ajattelin myös sitä, miten vähän me enää saamme palvelua ihmiseltä ihmiselle. Miten kallista on ihmisen aika. Lepotaloa ja ihmisten lepoa valvoi oikea ihminen sen mukaan miten hänellä oli aikaa. Se piti sisällään sen rajoituksen, että lepoa ei aina voinut saada silloin kuin halusi. Ainoastaan kun levonvalvojalla oli aikaa.

Lepotalo on suunniteltu julkiseksi tilaksi. Toivon että se löytää paikkansa jonkun seurakunnan mailla, kaupungin keskeltä!